perjantai 16. maaliskuuta 2012

Turkkilaista vieraanvaraisuutta voi vain ihmetellä

Mahmutlaarin keskustasta hautausmaan vierestä lähtee tie Taurus-vuorille. Tie kulkee keskellä banaani- ja appelsiiniviljelmiä ja näköala on kaunis. Maanviljelijät korjaavat kauden viimeistä satoaan ja isot muovipusseissa olevat banaanitertut ovat nostettu tien varteen. Siitä ne noutaa avolavalliset kuorma-autot ja banaanit viedaan Mahmutlaarin keskustan suureen varastoon.Matkamme varrella viljelijä kantaa banaanejaan kanoille syötäväksi, mutta näkee meidät ja tuo kiireesti meille maistiaiseksi uutta satoaan. Ovat vallan erinomaisia nämä pikkubanaanit.


Kun matka jatkunut viisi kilometriä, tie kääntyy loivasti takaisin Mahmutlaariin ja alkaa laskea.

Olemme kävelleet tämän 10 km lenkin monesti ja mielenkiinnolla seuranneet yhden modernin talon rakentamista, siksi että talo erottuu edukseen muista ja että rakennusvaiheesakin kaikki vaikutta niin siistiltä ilman suuria roskakasoja. Jäämme siihen ihailemaan. Pihalla seisookin mies ja  huudamme hänelle: "Nice house". Heti mies kysyy mistä olemme missä asumme. Ja kun kuulee että olemme olleet tällä seudulla 7 vuotta, tulee kutsu katsomaan puutarhaa. Puutarhassa on appelsiinipuita, joiden hedelmiin rakeet ovat laittaneet ruskeita jälkiä, lisäksi pihalla on pientä peruna -ja sipuli viljelystä. Kaikki hyvin hoidettua.

Pihalla on uusi seitsemänhengen taksi.

Isäntä pyytää meitä sisälle ja parvekkeelta kurkistavalta naiselta hän kysyy olisiko meille kahvia ja appelsiineja. Menemme kolmanteen kerrokseen, jätämme kengät portaikkoon. Aukenee iso eteinen. Olohuoneessa kaksi suurta sohvaa, moderni kamina, TV, isot ikkunat, kaunis näköala, paljon verhoja ja suuria mattoja. Erikseen on suuri vierashuone, jossa nurkassa paljon patjoja, lattialla mattoja ja kaksi isoa sohvaa. Kuulemma kesken. Eteisestä lähtevät ovet kahteen isoon kylpyhuoneeseen, lastenhuoneeseen, vanhempien makuuhuoneeseen ja keittiöön. Mitään ei kainosteltu, vaan kaikkea näytettiin hienoisella ylpeydellä, varsinkin puulattia oli hieno. Ja kaikki siistiä ja puhdasta. Viimeksi menimme keittiöön, emäntä veti valkoiset kaksinkertaiset verhot sivuun niin että aurinko tulvi sisään. Keittön kaapisto oli valkoinen ja koneet valkoisia myös lattialla seisova kaasuhella. Pesukone ja tiskikone myös. Taso oli ruskeaa kiveä ja sen takaseinä ruskeansävyistä mosaiikkia.

Istahdimme valkoisen muovikaluston ääreen, ja kohta joimme turkkilaista tuoreista pavuista keitettyä kahvia, jota tarjoiltiin vaaleapunaisista esikkokupeista, jotka perheen nuoret tytöt olivat antaneet äidille syntymäpäivälahjaksi. Isäntä kehoitti juomaan turkkilaisen kahvin kuumana.

Sitten tuodaan isolla tarjottimella kylmiä pestyjä oman puutarhan appelsiineja. Jokainen kuorii hedelmän omalla veitsellä, kuoret laitetaan tarjottimelle ja keskustellaan miten rakeet ovat vaurioittaneet appelsiinin kuorta. Hedelmä on herkullinen ja luomutuote.Lopuksi maistellaan kuivattua mustaa palkomaista hedelmää, jonka sisällä sokeria tai hunajaa ja pinta maistuu suklaalle. Sitä saa ostaa lauantaitorilta 2 euroa kilo.

Perhe on kotoisin Mahmutlaarista, miehen vanhemmat asuvat karjatilalla 60 km vuorille. Keskustelu käytiin englanniksi, ja ovat hyvin uteliaita ja kysyvät suoraan, mutta myös kertovat suoraan omista asioistaan. Perheen nuori äiti välitön ja iloinen, pukeutunut kirjavaan huiviin paksuun puuvillatakkiin ja säkkihousuihin. Sööttejä kasvoja ja hoikkaa vartaloa ei juuri näkynyt.

Tunti vierähti nopeasti, kiittivät että meillä oli aikaa jutella heidän kanssaan ja niin vilkutusten jälkeen meillä oli vielä 5 km kävely Mahmutlaariin.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea Turkista, koska haaveilemme isekin matkasta juuri Mahmutlaariin. Kiitos hyvästä blogista! :)

    VastaaPoista
  2. Hei Kalle och Marja! Tosi mielenkiintoista lukea teidän juttuja!Kiitos. Tapasimme menomatkalla Istanbulissa silloin 29.helmikuuta, ja sitä ennen vuosituhannen alusssa veneillen (Vänö ja Jurmo) Tulemme taas Alanyaan toukokuun 16.
    terveisin Minttu ja Matti

    VastaaPoista