lauantai 25. maaliskuuta 2017

Myytävänä kerrostalohuoneisto Alanyan Mahmutlarissa

Olemme viettäneet tässä Turkin kodissamme monia kuukausia vuosien aikana. Nyt on kuitenkin koittanut luopumisen hetki ja toivomme,että meitä nuoremmat haluaisivat jatkaa aurinkoisten päivien viettoa tässä rakkaudella sisustetussa kodissa. 

Asuinpinta-ala on n. 90m2 (2 mh) + 2 isoa parvetta, 3 kerros.Taloyhtiö hyvässä hoidossa ja yhtiövastike 400€/vuosi. Iso kaunis piha uima-altaalla.Talomies auttaa kaikessa, myös siivouksessa. Hintapyyntömme on 59000€ . Vastaan mielelläni tiedusteluihin marja.lyback@gmail.com







perjantai 24. maaliskuuta 2017

Ostoksilla Alanyassa

Olen jättänyt vaatehankinnat melkein kokonaan Turkkiin, koska en halua maksaa vaatteistani kovin paljon. Mielelläni kuitenkin ostan uutta kuluneen tilalle. Kuvassa on yksi liike, jossa piipahdan. Monesti olen mieluista löytänyt, monesti myös koko mallisto " ihan outo" tällaiselle mummomalliselle. Mallisto kuitenkin vaihtuu 2 viikon välein, joten ehdin nähdä ainakin 2 kokoelmaa Turkin käyntimme aikana. Liikken hoitaja auttaa sopivaan löytöön ja välillä pudottaa hintaa melkoisesti. Tykkään!

Pyhäpäivän aamiainen Alanyan kodissamme

Hyvin on kevyt aamupala Alanyassa. Mansikoita, granaattiomenaa, puristettua appelsiinimehua, palasia avokaadosta ja kahvin kanssa hedelmäkakkua. Ja hyvin edullistakin. Tänään mansikat maksoivat 1€/kg, appelsiini samoin ja iso avokaado 50cent kappale. Ja torilta on ihan hauskaa valita, paljoudesta.

lauantai 7. toukokuuta 2016

Käynti EXPO 2016 Antalya botanic maailmannäyttelyssä


Jo kaukaa näkyvät EXPO:n maamerkkirakennus ja kongressitalot. Hienoa muotoilua ulkoa ja sisältä.
Erilaisia kasvialueita: kaktuskumpu, suuria kukkapenkkejä samaa kukkaa eri väreissä mutkitellen,
vesikasvialue kaloineen ja kilpikonnineen, ja palmut sitten, hui sitä korkeutta. Kasveista tehtyjä elämiä, kuten kuvan hevonen, taloja ( huom, naishenkilön vaatetus helteellä) joiden seinät kasveista, kauniita kiemurtelevia käytäviä.

Myös alkuräjähdyksestä kertova elokuva oli jännittävä kuten kolmeulotteisilla laseilla tehty retkikin meren pohjassa.

Vaikka päivä oli helteinen, ei näyttely käynyt voimille, koska suuria puisia, muovisia, kankaisia auringonsuojia oli tiheästi.
Ruokapaikkoja oli runsaasti. Lounaaksi söimme pienen tomattikeiton, välipalaksi turkkilaista jäätelöä, illalla kebabbia ,ranskalaisia, salaattia ja turkkilaista teetä. Meille oli 8 tunnin kiertäminen riittävästi, mutta syksyllä toivomme voivamme käydä toisen kerran. Silloin kukkivat uudet kukat.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

EXPO 2016 Antalya (aukioloajat, turvallisuus)

EXPO 2016 Antalyassa on juuri nyt kasvitieteellinen maailmannäyttely,
joka avattiin 23.4 ja jatkuu 30.10 asti eli 6kk.

Auki jokaisena viikonpäivänä klo 10.00 - 02.00.
Aikuisten lipunhinta 60 TL
65+v  lipunhinta 30TL
0-7v  lipunhinta 0
Muitakin hintoja oli, mutta niitä en muista.

Mahmutlarista Aksu maailmannäyttelyn paikkakunnalle Antalyan suuntaan on n 130km ja on oikealla puolella. Parkkipaikka selvästi viitoitettu ja järjestysmiehet näyttävät autopaikan, 10TL.

Turvallisuus:
Auton alusta tarkistettiin joka sivulta isoilla peileillä ja takaluukku piti avata.Sitten tarkastus, mentäessä näyttelyalueelle oli samanlainen kuin lentokentillä, eli tavarat hihnalle ja läpivalaisuun. Vaikutti asialliselle ja tarkalle.

Näyttely on 112 hehtaaria ja sinne odotetaan 8 miljoonaa kävijää.Me kävelimme näyttelyssä 8 tuntia, emme jaksaneet pidenpään, vaan ajoimme yöksi Antalyan vanhaan kaupunkiin.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Trumpetti- kukkia


Mahmutlarin keskustassa Barbaros kadulla on yhden kerrostalon pihalla kadullepäin tämä ihastuttava kukkapensas. Se on juuri aloittanut kukinnan, joka kestää syksyyn saakka. Lehdet ovat samettisen pehmeät,kukat n 10cm kokoiset ja valkoiset. Tuoksu on voimakas kuin jasmin Suomessa. Pensas on yli 2 metrinen ja samanaikaiseski on kymmeniä kukkia. Joka vuosi tämä kukkii yhtä innokkaana. On sillä taidokas hoitaja. Olemme kutsuneet sitä koko ajan Trumpetti kukkaseksi.


Tässä oli vähän esimakua kukkasista. Huomenna on nimittäin tarkoitus ajaa Antalyan Expo botanic näyttelyyn, joka on avattu muutama päivä sitten. Siellä on varmaan kukkia pilvinpimein. Olen toivonut kovasti pääseväni tähän maailmannäyttelyyn ja kirjoitankin siitä seuraavaksi.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Käynti Anamourissa


Olisiko  aika lähteä retkelle. Lattialla levitettynä Turkin karttoja ja esitteitä. Ensin pitää päättää ilmansuunta, tällä kertaa itään. Sitten keskustelua Syyrian rajan läheisyydestä, ai se on 500km päässä, ehkä sitten. Mitenkä on, onko turvallista. Eihän  Anamour ole kuin 140 km päässä, ja vaihtelu vaan piristää. On lämmin päivä 26 asteta ja aurinkoa. Tie etenee pitkin rannikkoa, turkoosin sinistä vettä, kova tuuli nostattaan vaahtopäisiä aaltoja. Näkyy vain yksi purjevene. Rahtilaivoja  menee horisontissa Mersinistä lämteen.



Löydämme turkkilaisten leiripaikan, joka ei vielä avattu tälle sesongille, mutta vartija sallii meidän ajavan sisälle ja saamme syödä eväitämme (kanankoipia ja pitsaa + kahvia) puutarhassa meren äärellä. Sitten tie nousee vuorille. Uutta tietä rakennetaan ja valtavia maansiirtoja ja tunneleita tulossa. Kaikki ei läheskään valmista ja rekkaliikenne ärsyttää.


Anamourissa, vastapäätä Kyprosta pitäisi olla netin mukaan hyvä hotelli Marvel Tree Hotel. Vaikeaa löytää. Kolmelta kysytään.Mutta kun tulemme pihalle, näemme meren poukamassa olevan hotellin ja kävelemme reippaasti vastaanottoon kysymään ,mitä maksaa. Hinta 60€/vrk aamiaisella. Hotelli on vuoden ikäinen joten kulumaton ja kaikki valkoista ja sinistä.

Päivällnen herkullista ja palvelu kovin kohteliasta. Kiva myös nähdä erilaista ruuan esillepanoa ja toivottavasti kohteliaisuus oli tarttuvaa sorttia.
Pihalla on valtava puu, luulin sitä tuhatvuotiseksi, kun täällä on paljon kaikkea vanhaa. Eipä ollutkaan,  on nuorempi kuin minä. Hotellissa voisi hyvin " levähtää ja tassutella" useammankin päivän, mutta ei, kotiinpäin takaisin.


torstai 14. huhtikuuta 2016

Käynti Sunprime C-Loungessa Alanyassa


Kun Minna Cimriniltä tuli kutsu Saara Aallon ja Teemu Roivaisen konserttiin,joka pidettäisiin Sunprime C-Loungessa Alanyassa, olimme heti menossa,ja päätimme olla yötä,kun hintakin oli sopiva.


Hotelli on meiltä 5 kilometrin päässä joten mentiin sinne Dolmus bussilla. Hotelli on avattu viime toukokuussa. Hienon näköinen,tulee mieleeni aina risteilijä ,kun kävelemme sen ohi sunnuntailenkillämme.
  Kun astuu sisään, on kuin olisi tullut uutuutta hohtavaav risteilijään. Kattoa ei näy, lamput roikkuvat kuin pilvestä ohuiden lankojan varassa, valkoista, harmaata,  mustaa marroria. Hauskoja istumaryhmiä. Ihastuttavaa.
  On todella kauniita tuoleja, lamppuja, ovia,pöytiä. Monesti piti pysähtyä ihailemaan, mitä kaunista tai erikoista arkkitehti ja Cimrinin tiimi oli maailmalta keksinyt tuoda tähän hotelliinsa.
 Ruoka oli erinomaista ja erikoisuuksiakin löytyi, kuten sushi pöytä.
Hyvin siistiä, ja harvoin saa syödä lounasta tärkätyillä pellavaliinoilla nykyään, mutta täällä saa.
  Ehdimme myös kokeille hotellin saunaa ja hierontaa, kannatti.
Oheisissa kuvissa on valkoinen tuoli,jonka takaosa näyttää kasvoilta sekä kuva teehuoneesta, jonka yhdessä nurkkauksessa hauska sisustus.
Minulle käynti tässä hotellissa oli suuri ilo. Ei yhtään haitannut mennä Dolmus bussilla kotiin ja alkaa purkaa matkalaukkua.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Wasily Kadimskyn kobeliinin hankinta


Ei ole mitenkään helppoa löytää hotelli Tuvana Antalyan Kaleicista ( vanhastakaupungista) . Se on kuitenkin porttien takana moskeijan ja suuren mattokaupan vieressä. Tuvana on meille keskuspaikka Kaleicissa.

On toivottu löytävämme jonkinlainen kudottu seinävaate olohuoneeseemme Mahmutlarissa. Kun seinät ovat vain maalatut ja lattia marmoria, helposti äänet kaikuvat.

Tuvanan vieressä olevassa mattoliikkeen ikkunassa oli 1x1,5m silkkinen käsintety kobeliini. Osoittautui Wasily Kadenskyn teoksen mukaan tehdyksi. Tällaisia seinävaatteita oli Antalyassa kudottu satakunta Newyorkiin näyttetyä varten joitakin vuosia sitten, muutamia oli tullut takaisin ja kaupassa nyt meidän vslittavana 3 kpl.
Wasily Kadensky oli menestykäs venäläinen lakitieteen professori, joka 30 vuotiaana omistautui maalaamiseen, toimien Saksassa, Ranskassa ja Venäjällä. Hänellä oli myös läheisiä taidemaalari ystäviä Suomessa, hän osallistui taidenäyttelyihin Suomessa ja kävi Imatralla.
Seinävaatetta ensimmäistä kertaa katsoessamme, ei meillä ollut mitään tietoa taiteilijasta eikä.myyjän kertomukset meihin mitenkään vaikuttaneet. Sadalla eurolla sen saimme ja kaupan päälle Hermeksen silkkisen musta/valkoisen kaulahuivin. Nyt kuikenkin seivävaate tarinoineen ilahduttaa kovasti.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lauantaimarkkinoilla


Mahmutlarin lauantaimarkkinat ovat torilla ja turistisesongin aikana laajentuvat, niin että katuja on suljettu liikenteeltä ja kojut tulevat ihan lähelle meitäkin. Aamulla ikkunasta näen kojujen pystytystä ja telttakotosten rakentamista.

Näillä markkinoilla tavaraa on paljon. Ei oikein keneltä ostaisi, kaikki näyttää hyvältä ja melkein sama hinta jokaisella, jotkut myyjät huutavat kovalla äänellä " olkaa hyvää". Kaikki ostavat tavaraa paljon, heti monta kiloa tomatteja, omenia, kurkkuja ja mansikoita avokadoja. Meilläkin aina kaksi selkäreppua täynnä herkkuja, kun kotiinpäin käännymme.

Joillakin on kukkia, kalaakin.
Kenkiä, vaatteita, pyyhkeitä erikseen toisaalla. Usein olen sieltä löytänytkin käyttökelpoista arkivaatetta. Tänään jahtasin sukkakauppiaita. Lopulta teinkin kaupat, kun ostin ystävälleni 45 paria puuvillasukkia 22€:lla. Toivottavasti myyjäkin oli tyytyväinen, minä ostajana ainakin.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Etsimässä vanhaa rauniokaupunkia


Mahmutlarissa ilmestyvässä Hello lehdessä oli juttu Colybrassuksessa sijatsevasta 3000 vuotta vanhasta rauniokaupungista. Paikka löytyi kartalta suurinpiirtein, meiltä Mahmutlaarista sinne olisi n 60 km.

Hyvää asfalttitietä, suurehkoja aidattuja kirsikkaviljelmiä, kukkia ja niittyjä ja oliivipuita tien vieressä. Tie kulki kiemurrellen, ylitimme lähivuoret, ajoimme pienten kylien läpi. Tuli vastaan vanhanaikainen mylly, vaatimatttomia kauppoja ja hyvin alkeellisia,  asuttuja koteja. Olimme niin korkealla,että korvat menivät lukkoon ja avautuivat vähän väliä.

Löysimme kivaksi laitetun levähdyspaikan, jossa söimme laittamiani kanankoipia ja keitettyjä maissintähkiä ja kahvit päälle. Saimme seuraksi yhtäkkiä kuin tyhjästä koiran kahden poikasensa kanssa. Ihme kyllä jäivät tarkastelemaan meitä 5 metrin päähän, kun annoin niille ensimmäiseksi pari kanankoipea.


Oli vaikea löytää rauniokaupunkia. Vuohipaimenelta kysyimme ohjeita, selitti kovasti, mutta selvästi aistimme, että kaikkea joutavaa sitä turistit etsivät , raunioitahan on joka paikassa, ainakin täällä. Tie tuli hyvin vaikeakulkuiseksi, ei auton mentävä  ja vielä olisi kolme kilometriä patikointia perille.
Tuli mieleeni viime syksyinen Svedra linnoituksen etsiminen. Taurus vuoren rinteellä sekin on.Silloin mentiin kiiveten ja kontaten perille asti ja polun varressa oli jonkin eläimen suuria kuopimisjälkiä. Tuli heti mieleeni mustat metsäsiat. Silloin minua jännitti.
Ehdotin palaamista Mahmutlaariin ja katsomista rauniokaupungin portaiden kuvaa Hello lehdestä. Päivä oli kuitenkin ollut kiva ja vaihteleva. Näin tehtiin.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Lankakaupassa Alanyassa

Voi miten ihanaa, kun pääsin shoppailemaan Alanyan keskustaan. Vuokrattiin auto Toros ykkösen vuokraamosta ja pikku Hundayn saa 25€/vrk, bensalla kulkee ja automaattilaatikolla.
Ensiksi ajettiin Alanyumin tavarataloon, piti saada t-paitoja ja farkut. On ihana juttu, kun sopii heti ensisovituksella, ihan nostaa itsetuntoa, Lenkkikenkää minun pitää aina etsiä miesten puolelta, mutta sekin käy kun nuoret myyjämiehet etsivät ilokseni tyttömäistä kenkää miesten osastolta. Aina löytyy, niin nytkin.
Lankakauppastahan piti kirjoittaa.

Käsityökauppa on Dolmus-bussipääteaseman takana. On lankoja kattoon asti liikkeen puolella ja varastossa saman verran. Ostin ystävälle sukkalangoiksi puuvillaa50/bambua50, hän haluaa niin ja yhteen sukkapariin kolmen väriä. Kolmesta kerästä tulee sukkapari. Yhden parin hinnaksi tuli 5€. En muistanut tinkiä, kun huomasin ihanan ison kissan nukkuvan tiskillä kerien päällä. On omistajan Ali kissa, joka ei jaksanut herätä kuvausta varten. Nukuttaahan sitä,kun oli kevään ensimmäinen hellepäivä

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Sunnuntailenkkeilyä

Mahmutlarissa 5.4 2016

Onpas pari vuotta kulunut nopeasti edellisestä kirjoituksestani.

On toki käyty Turkissa kaksi kertaa vuodessa, tehty matkoja täällä  ja koettu kaikenlaista. Aikani on ehkäpä vienyt lukeminen ja käsityöt ja ihan tavallinen kävely esim,  Taurus vuoren rinnettä ylös ja alas.
On nimittäin niin, että kun lehdet kovasti kirjoittavat istumisen vaarallisuudesta, pitää koettaa kävellä täälläkin muutamia kilometrejä päivittäin. Ja kun lähdemme lenkille, on kännykän sportstracker päällä. Se kivasti kertoo kävelyajan ja kilometrit.
Suosikkireittini on täällä;  ensin bussilla Mahmutlarin keskustasta Tosmurin risteykseen ja sitten kävellään rantabulevaardia pitkin Alanyan satamaan. Matkan varrella on suihkulähdepuisto ,jonka puukeinuissa on kiva levähtää ja hörpätä vesipullosta.
Sataman huvittavien merirosvolaivojen " sisäänheittäjät" kilpailevat asiakkaista huutamalla" boottuur", mutta taitavat tunnistaa eivätkä kuluta meihin energiaansa.
Satamasta käännymme oikealle, keskustaan, koska pitää saada joka kerta " cafe americano" tai" big tea "ja puolikas tiramisu leivos joko Hanci tai Starback kahvilassa.
Ja sitten samaa reittiä takaisin Tosmurin risteykseen kävellen ja siitä bussilla Mahmutlariin.
Kotona sportstracker tavallisesti näyttää ajaksi kolmisen tuntia ja kilometrejä 13.
Syömme sitten kevyesti ja suomme itsellemme lyhyet "päikkärit".
Tämä lenkki on erikoisen kiva sunnuntaisin, kun turkkilaisetkin perheineen ovat ulkoilemassa ja näytillä on jokakokoista "urheilijaa".

lauantai 30. marraskuuta 2013

Käynti Mevlana museossa Konyassa

Mevlana museo on aivan Konyan keskustassa ja se on hyvin viitoitettu Alanyasta päin. Jo kauas näkyy museon suuri, kirkkaanvihreillä kaakeleilla päällystetty, kuuluisa kupoli.


Rumi joka tunnetaan myös nimellä Mevlana, oli runoilija ja hänen suurteoksensa Mesnevi käsittää 25.000 runoa. Mevlana  perusti 1200 luvulla lahkon, joka tunnetaan myös "tanssivina derviiseinä".

Lahko piti tärkeänä musiikkia ja tanssia, jossa ihmisen uskotaan voivan vapautua päivittäisestä elämän levottomuudesta ja tuskasta. Tätä seremoniaa tanssivat derviisit pitkissä laajahelmaisissa hameissaan.

Museossa on Mevlanan  vaikuttavan kookas sargofagi päällystettynä harmaanvihreällä kankaalla, ympärillään muiden korkea-arvoisten derviisien pienempiä sargofaageja. Taustaseinä kultaa ja harmaanvihreätä kaakelia.
Museossa kulki hiljaisia pyhiinvaeltajia eikä kuvaaminen ollut sallittua.






perjantai 29. marraskuuta 2013

Kasakkamaton hankinta Alanyassa

Kotona Suomessa olevaa pakistanilaista 35 vuotta vanhaa mattoa on siirretty olohuoneesta eteiseen aina sen mukaan ,ettei näkyisi miten kulunut sen on reunoista ja keskeltäkin. Olen sitä korjannut itsekin villakangalla ja suurella parsineulalla. Laitoin listan mikä olisi tärkeä uuden maton hankinnassa
  • sopiva koko olohuoneeseemme 188x300 cm
  • wool x wool eli loimi ja solmu villaa
  • käsinkehrätty, joskaan silloin ei saa solmuja kovin tiheään villalangan paksuuden takia
  • luonnonväreillä värjätty, värit kasveista, juurista, maasta. Väri pysyy jopa paranee vuosittain.
  • matto lattialla suora, reunat siististi tehty, kuviot selvät eivät sotkeudu toisiinsa
  • iloinen ja hauska malli

 Ja niin meille löytyi tuollainen matto. Se on Kasakka - mallia ja tehty Konyalaisessa perheessä. Matto ostettiin Abdullah Karaoglun  liikkeestä Alanyasta. Kolmantana käyntikertana se käärittiin pakettiin, silloin sattui myös hauska tapahtuma, kun postinkantaja toi Karaoglulle kutsun Suomen suurlähettiläältämme Ankaraan Itsenäisyyspäivän vastaaotolle joulukuussa. Kutsun saaja näytti meille kirjettä ilahtuneena.

torstai 28. marraskuuta 2013

Caykalla turkkilaisen banaaniviljelijän kodissa

Kaunis ja lämmin ilma houkutteli taas kävelylle. Lähdimme Mahmutlarissa hautausmaan itäiseltä puolelta kohti vuoria. Kun on tunti noustu, päätämme kokeilla banaaniviljelmien läpi kulkevia teitä, jospa hyvinkin joku menisi Kesteliin. Aina joku tulee vastaan tai istuu pihallaan ja neuvoo vaan menemään eteenpäin. Tie on auton mentävä ja hiljainen, puutarhojen läpi kulkeva.
 
Yhdellä pihalla ollaan heti vastassa banaaneilla ja pyydetään teelle sanovat että haluaisivat jutella ja olla ystävällisiä. Menemme pieneen olohuoneeseen, jätettyämme kengät ulos. Yritämme kovasti kehua kaikkea näkemäämme sekä saksaksi että englanniksi.

Olohuone ei ole suuri; kaksi senkkiä, kaksi suurta nojatuolia,kaksi sohvaa seinänviertä pitkin, villamatto seinästä seinään. Esittäydytään ja rouva tuo pöydän eteemme, siinä 4 lasista teekuppia, sokeria ja vohvelikeksejä. Isäntä osoittautuu sokeaksi, hänellä on mennyt luoti pään läpi, ja se on vienyt näön. Kertovat että heillä on neljä lasta; vanhin tytär on kampaaja Mahmutlarissa, myös vanhin poika töissä kaupungissa. Ymmärrämme ihan hyvin isännän puhetta. Puhelinkin soi välillä, mutta puhelu loppu nopeasti, kun on vieraita Finlandiasta.

Kyselevät meidän lasten ja lastenlasten lukumäärää, asummeko omassa talossa ja montako huonetta meillä on. Isäntä on tyytyväinen elämäänsä, kun hänellä on hyvä vaimo. Ja olihan heidän puutarhalla kokoa;  1100 banaanipuuta ja keväällä  sokea isäntä istuttaa 200 lisää, ja uutta kaksikerroksista taloa rakennetaan parhaillaan. Saamme lahjaksi mandariineja ja pikku banaaneja, jotka eivät sisällä" lääkettä" kuten Chiquita banaanit. Kiitosten jälkeen gyle-gyle tervehdys, käden heilautukset ja lähdemme kohti Mahmutlaria.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hammasimplantin laitto Alanyassa

Minulta meni halki edestä neljäs hammas vasemmalta, sitä yritettiin hoitaa ja söin antibiootteja. Lopulta hammas piti poistaa  Suomessa. Etsimme Alaniassa netistä hammaslääkäriä, joka voisi laittaa meille molemmille implantteja, kun niiden tarvetta tulee koko ajan. Löysimme dentist  Umut Özkanin Anadolu sairaalan vierestä. Hänellä on suuret siistit tilat ja hyvin ystävällinen, sympaattinen henkilökunta.

Maaliskuussa 2013 hoito aloitettiin, siten että poisotetun hampaan uudeksi juureksi laitettiin tekoluuta , koska omaa luuta ei muodostunut. Marraskuussa 2013 hoitoa jatkettiin ja sain titaani implantin, johon  uusi hammas ruuvataan ensi maatiskuussa.

Kerron vähän implantin laitosta:
Leikkaus tehtiin heti aamusta. Suu, kasvot ja kaula desinfioitiin.minut peitettiin desinfioidulla peitteellä, ja pyysivät etten liiku. Sitten pintapuudutus ja sitten kaksi puudutuspiikkiä. Ien auki ja sitten leukaan porattiin reikä ja reikään ruuvattiin kiinni implantti.Kaiken kyllä tunsi muttei sattunut. Mukana oli myös saksalaisen  implantin valmistaneen tehtaan edustaja. Leikkaus kesti 45 minuttia. Sain reseptin : 6 päiväksi antibiotteja otettavaksi kahdesti päivässä ja särkylääkettä 2 päiväksi estämään tulehdusta, ja neljän päivän päästä pitää aloittaa suuveden porskutus kahdesti päivässä.
Puudutus lakkasi puolen tunnin kuluttua leikkauksesta ja kipua oli pari tuntia, mutta siihen otin särkylääkettä. Ei todellakaan ollut kipeä kauan.

Neljän päivän päästä kävin tarkastuksessa ja viikon päästä tikit otettiin pois. Siitä viikon päästä otetiin muotti ylä- ja alahampaista ja siitä viikon päästä sain pienen muovisen kitalaen jossa yksi hammas. "Kyläilyhampaani" on pienillä raudoilla kiinni viereisissä hampaissa. Tämäkin toimii. Ensi maaliskuussa leuassani olevaan implanttiin ruuvataan lopullinen hammas.
Kustannukset ovat kohtuulliset; tekojuuri 250€ , titaani-implantti 600€ , tilapäinen hammas 100€, lopullinen hammas n. 100€. Kaikkihan eivät kuitenkaan tarvitse tekojuurta, eivätkä tilapäistä "vierailu"hammasta.

Käsinsolmitun maton osto Turkin Konyasta

Konyan Hich hotellissamme tiedustelimme, mistä löytäisimme carpet/hali/matto liikkeen, josta voisimme löytää käsinsolmitun konyalaisen maton. Suosittelivat Mevlana kadulla olevaa Karavan mattokauppaa. Liike on vanhassa suuressa rakennuksessa ja näyteikkunassa oli vanha mutta käyttämätön 4x5 m ruskeanpunainen kaunis matto. 

Meidät toivotetaan tervetulleeksi ihmetellen, että eurooppalaisia on marraskuun lopulla vielä liikkeellä. Avautuu valtava tila, jossa vasemmalla iso kirjoituspöytä ja lähellä seiniä kiertävät matalat sohvat. Kaksi seinänviertä pitkin menee mattopinot, erikokoiset matot pinossa taitettuna pitkittäin kolminkertaisena. Yksi pino aina kaksimetrinen. Näitä huoneita oli viisi kerrosta. Eli mattoja oli tuhansia, uusia, käytettyjä, kunnostettuja, vanhoja korjaamattomia ja vanhoja käyttämättömiä. Portaikoissa vanhoja kannuja, vanhoja ikkunoita ja vanhoja ovia, millaisia olimme nähneet Antalyan museossa.

Olimme yrittäneet tutustua käsinsolmittuihin mattoihin netissä kotona Mahmutlarissa, ajatuksia oli geometrisistä kuvioista, ei kukkia eikä palatsiaiheista ainakaan.

Oli hauskaa saada valita, vastaan tuli mattoja Kasastanista, Afganistanista, Turkista. Netissä kuitenkin moni kirjoitti että konyalaiset matot yksiä maailman parhaita, näin sanoi jo Marco Polo 1200 luvulla, löytyipä kuva Bill Clintonistakin turkkilaisen maton kanssa.


Oli hyvä kun oli mukana tarkat mitat, millainen olisi sopiva meidän kotimme keittiöön.Toisenlaista oli ajateltu, mutta konyalaisen Kilim villamaton Recep ja Nadir meille möivät, kun toisella käymällä pääsimme hinnasta yksimielisyyteen. Molempina kertoina juotiin teetä, ja myyjät/omistajat kertoivat, että norjalaisia ja hollantilaisia kyllä käy, mutta me olimme ensimmäiset suomalaiset.

Nyt Kilim mattomme on paketuitu ruskealla paperille, sidottu puotinarulla, takuupaperit päällä ja menossa Suomeen.