lauantai 30. marraskuuta 2013

Käynti Mevlana museossa Konyassa

Mevlana museo on aivan Konyan keskustassa ja se on hyvin viitoitettu Alanyasta päin. Jo kauas näkyy museon suuri, kirkkaanvihreillä kaakeleilla päällystetty, kuuluisa kupoli.


Rumi joka tunnetaan myös nimellä Mevlana, oli runoilija ja hänen suurteoksensa Mesnevi käsittää 25.000 runoa. Mevlana  perusti 1200 luvulla lahkon, joka tunnetaan myös "tanssivina derviiseinä".

Lahko piti tärkeänä musiikkia ja tanssia, jossa ihmisen uskotaan voivan vapautua päivittäisestä elämän levottomuudesta ja tuskasta. Tätä seremoniaa tanssivat derviisit pitkissä laajahelmaisissa hameissaan.

Museossa on Mevlanan  vaikuttavan kookas sargofagi päällystettynä harmaanvihreällä kankaalla, ympärillään muiden korkea-arvoisten derviisien pienempiä sargofaageja. Taustaseinä kultaa ja harmaanvihreätä kaakelia.
Museossa kulki hiljaisia pyhiinvaeltajia eikä kuvaaminen ollut sallittua.






perjantai 29. marraskuuta 2013

Kasakkamaton hankinta Alanyassa

Kotona Suomessa olevaa pakistanilaista 35 vuotta vanhaa mattoa on siirretty olohuoneesta eteiseen aina sen mukaan ,ettei näkyisi miten kulunut sen on reunoista ja keskeltäkin. Olen sitä korjannut itsekin villakangalla ja suurella parsineulalla. Laitoin listan mikä olisi tärkeä uuden maton hankinnassa
  • sopiva koko olohuoneeseemme 188x300 cm
  • wool x wool eli loimi ja solmu villaa
  • käsinkehrätty, joskaan silloin ei saa solmuja kovin tiheään villalangan paksuuden takia
  • luonnonväreillä värjätty, värit kasveista, juurista, maasta. Väri pysyy jopa paranee vuosittain.
  • matto lattialla suora, reunat siististi tehty, kuviot selvät eivät sotkeudu toisiinsa
  • iloinen ja hauska malli

 Ja niin meille löytyi tuollainen matto. Se on Kasakka - mallia ja tehty Konyalaisessa perheessä. Matto ostettiin Abdullah Karaoglun  liikkeestä Alanyasta. Kolmantana käyntikertana se käärittiin pakettiin, silloin sattui myös hauska tapahtuma, kun postinkantaja toi Karaoglulle kutsun Suomen suurlähettiläältämme Ankaraan Itsenäisyyspäivän vastaaotolle joulukuussa. Kutsun saaja näytti meille kirjettä ilahtuneena.

torstai 28. marraskuuta 2013

Caykalla turkkilaisen banaaniviljelijän kodissa

Kaunis ja lämmin ilma houkutteli taas kävelylle. Lähdimme Mahmutlarissa hautausmaan itäiseltä puolelta kohti vuoria. Kun on tunti noustu, päätämme kokeilla banaaniviljelmien läpi kulkevia teitä, jospa hyvinkin joku menisi Kesteliin. Aina joku tulee vastaan tai istuu pihallaan ja neuvoo vaan menemään eteenpäin. Tie on auton mentävä ja hiljainen, puutarhojen läpi kulkeva.
 
Yhdellä pihalla ollaan heti vastassa banaaneilla ja pyydetään teelle sanovat että haluaisivat jutella ja olla ystävällisiä. Menemme pieneen olohuoneeseen, jätettyämme kengät ulos. Yritämme kovasti kehua kaikkea näkemäämme sekä saksaksi että englanniksi.

Olohuone ei ole suuri; kaksi senkkiä, kaksi suurta nojatuolia,kaksi sohvaa seinänviertä pitkin, villamatto seinästä seinään. Esittäydytään ja rouva tuo pöydän eteemme, siinä 4 lasista teekuppia, sokeria ja vohvelikeksejä. Isäntä osoittautuu sokeaksi, hänellä on mennyt luoti pään läpi, ja se on vienyt näön. Kertovat että heillä on neljä lasta; vanhin tytär on kampaaja Mahmutlarissa, myös vanhin poika töissä kaupungissa. Ymmärrämme ihan hyvin isännän puhetta. Puhelinkin soi välillä, mutta puhelu loppu nopeasti, kun on vieraita Finlandiasta.

Kyselevät meidän lasten ja lastenlasten lukumäärää, asummeko omassa talossa ja montako huonetta meillä on. Isäntä on tyytyväinen elämäänsä, kun hänellä on hyvä vaimo. Ja olihan heidän puutarhalla kokoa;  1100 banaanipuuta ja keväällä  sokea isäntä istuttaa 200 lisää, ja uutta kaksikerroksista taloa rakennetaan parhaillaan. Saamme lahjaksi mandariineja ja pikku banaaneja, jotka eivät sisällä" lääkettä" kuten Chiquita banaanit. Kiitosten jälkeen gyle-gyle tervehdys, käden heilautukset ja lähdemme kohti Mahmutlaria.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hammasimplantin laitto Alanyassa

Minulta meni halki edestä neljäs hammas vasemmalta, sitä yritettiin hoitaa ja söin antibiootteja. Lopulta hammas piti poistaa  Suomessa. Etsimme Alaniassa netistä hammaslääkäriä, joka voisi laittaa meille molemmille implantteja, kun niiden tarvetta tulee koko ajan. Löysimme dentist  Umut Özkanin Anadolu sairaalan vierestä. Hänellä on suuret siistit tilat ja hyvin ystävällinen, sympaattinen henkilökunta.

Maaliskuussa 2013 hoito aloitettiin, siten että poisotetun hampaan uudeksi juureksi laitettiin tekoluuta , koska omaa luuta ei muodostunut. Marraskuussa 2013 hoitoa jatkettiin ja sain titaani implantin, johon  uusi hammas ruuvataan ensi maatiskuussa.

Kerron vähän implantin laitosta:
Leikkaus tehtiin heti aamusta. Suu, kasvot ja kaula desinfioitiin.minut peitettiin desinfioidulla peitteellä, ja pyysivät etten liiku. Sitten pintapuudutus ja sitten kaksi puudutuspiikkiä. Ien auki ja sitten leukaan porattiin reikä ja reikään ruuvattiin kiinni implantti.Kaiken kyllä tunsi muttei sattunut. Mukana oli myös saksalaisen  implantin valmistaneen tehtaan edustaja. Leikkaus kesti 45 minuttia. Sain reseptin : 6 päiväksi antibiotteja otettavaksi kahdesti päivässä ja särkylääkettä 2 päiväksi estämään tulehdusta, ja neljän päivän päästä pitää aloittaa suuveden porskutus kahdesti päivässä.
Puudutus lakkasi puolen tunnin kuluttua leikkauksesta ja kipua oli pari tuntia, mutta siihen otin särkylääkettä. Ei todellakaan ollut kipeä kauan.

Neljän päivän päästä kävin tarkastuksessa ja viikon päästä tikit otettiin pois. Siitä viikon päästä otetiin muotti ylä- ja alahampaista ja siitä viikon päästä sain pienen muovisen kitalaen jossa yksi hammas. "Kyläilyhampaani" on pienillä raudoilla kiinni viereisissä hampaissa. Tämäkin toimii. Ensi maaliskuussa leuassani olevaan implanttiin ruuvataan lopullinen hammas.
Kustannukset ovat kohtuulliset; tekojuuri 250€ , titaani-implantti 600€ , tilapäinen hammas 100€, lopullinen hammas n. 100€. Kaikkihan eivät kuitenkaan tarvitse tekojuurta, eivätkä tilapäistä "vierailu"hammasta.

Käsinsolmitun maton osto Turkin Konyasta

Konyan Hich hotellissamme tiedustelimme, mistä löytäisimme carpet/hali/matto liikkeen, josta voisimme löytää käsinsolmitun konyalaisen maton. Suosittelivat Mevlana kadulla olevaa Karavan mattokauppaa. Liike on vanhassa suuressa rakennuksessa ja näyteikkunassa oli vanha mutta käyttämätön 4x5 m ruskeanpunainen kaunis matto. 

Meidät toivotetaan tervetulleeksi ihmetellen, että eurooppalaisia on marraskuun lopulla vielä liikkeellä. Avautuu valtava tila, jossa vasemmalla iso kirjoituspöytä ja lähellä seiniä kiertävät matalat sohvat. Kaksi seinänviertä pitkin menee mattopinot, erikokoiset matot pinossa taitettuna pitkittäin kolminkertaisena. Yksi pino aina kaksimetrinen. Näitä huoneita oli viisi kerrosta. Eli mattoja oli tuhansia, uusia, käytettyjä, kunnostettuja, vanhoja korjaamattomia ja vanhoja käyttämättömiä. Portaikoissa vanhoja kannuja, vanhoja ikkunoita ja vanhoja ovia, millaisia olimme nähneet Antalyan museossa.

Olimme yrittäneet tutustua käsinsolmittuihin mattoihin netissä kotona Mahmutlarissa, ajatuksia oli geometrisistä kuvioista, ei kukkia eikä palatsiaiheista ainakaan.

Oli hauskaa saada valita, vastaan tuli mattoja Kasastanista, Afganistanista, Turkista. Netissä kuitenkin moni kirjoitti että konyalaiset matot yksiä maailman parhaita, näin sanoi jo Marco Polo 1200 luvulla, löytyipä kuva Bill Clintonistakin turkkilaisen maton kanssa.


Oli hyvä kun oli mukana tarkat mitat, millainen olisi sopiva meidän kotimme keittiöön.Toisenlaista oli ajateltu, mutta konyalaisen Kilim villamaton Recep ja Nadir meille möivät, kun toisella käymällä pääsimme hinnasta yksimielisyyteen. Molempina kertoina juotiin teetä, ja myyjät/omistajat kertoivat, että norjalaisia ja hollantilaisia kyllä käy, mutta me olimme ensimmäiset suomalaiset.

Nyt Kilim mattomme on paketuitu ruskealla paperille, sidottu puotinarulla, takuupaperit päällä ja menossa Suomeen.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Matka kohti Konyaa

Lähdimme Alaniasta ensin kohti Manavgatia, siellä tie kääntyy pohjoiseen ja Toros vuorten yli kohti Konyaa. Puurajan yli menemme monesti ja korkein kohta jossa tie menee on 1800 m. Akseki ja Seydisehir vaikuttavat pikkukyliltä, vaikka niissä on enemmän asukkaita kuin kotikaupungissamme Kokkolassa. Jossain siellä vuorilla meillä oli "pystykahvit", koska kivet liian kylmiä istua. Saimme samalla seurata paimenen työtä lehmiensä kanssa, hyvin sujuvaa, mutta yksi kuitenkin juoksi karkuun.

Matka Alanyasta Konyaan on 250 km ja kesti 5 tuntia. Maisemat hulppeat, kun näkee pinjametsää , vuoren huippuja, hienoja tieleikkauksia. Aurinko paistoi eikä vielä tarvinnut jännittää lunta ja liukkautta. Lumivaroituksia oli kyllä monesti.

Hotelli Hich

Konyaan tultaessa säikähdin, koska kyltissä ennen kaupunkia kerrottiin että Konyassa on 1.1 miljoonaa asukasta ja tehtäväni oli lukea karttaa, miten pääsemme Mevlana kadulle, jossa on päämäärämme hotelli Hich. Ei menty väärin ja hotellissa paras huone vapaa. Olipas se hieno. Kaikki viimeisenpäälle mietitty. Oli sopiva hintakin, ei juuri nyt sesonkia. Vasta viikon päästä altavat pyhiinvaeltajat tulla suurina joukkoina. Huone oli n 20 m2, kirjoituspöytä ja nojatuolit toisessa päässä. Oli kaunis näkymä 5 ikkunasta, vihreälle pihalle ja Mevlana puistoon.

Näin itämaisessa kaupungissa ei ollakaan ennen oltu. Kaikki pukeutuneet mustiin ja väkeä paljon ryhmissä. Naiset omissa ryhmissään. Konya on jyrkkä alkoholin suhteen, joten mekin kävelimme illansuussa monia portaita ylös juomaan teetä isoon ulkokahvilaan. Sieltäkin hulppea näkymä yli kaupungin, käyskentelimme komeasti valaistussa puistossa.

Hotellimme suositteli illaksi lähiravintolaa vanhassa kaupungissa. Tarjosivat alkuun mystikko Mevlanan lempijuomaa, vettä hunajalla ja etikalla maustettuna, kuulemma ruokahalua herättävää, hyvää. Pääruokana erinomaista haudutettua lammasta, paahdettuja kuumia kastanjoita  ja teetä jälkiruuaksi. Ruuan kanssa ei sopinut juoda muuta kuin vettä.
 Päätimme olla Koyassa kaksi yötä. Kaupunki on laaksossa ja illalla oli ilma aivan harmaa pakokaasuista. Hotellin ilmastointi kuitenkin toimi hyvin eikä rukouskutsukaan aamu viideltä pahemmin häirinnyt. Kävimme basaarissa ja toisella silmällä katselimme mattoja. Mutta se konyalaisen villamaton hankinta ja käynti Mevlana museossa ansaitsevat kyllä omat juttunsa..

lauantai 9. marraskuuta 2013

Muutoksia Mahmutlarin kaupunkikuvassa


Tulimme juuri tavanomaiselta vuorikävelyltä,joka alkaa tästä kotimme kohdalta suoraan ylös vuorille ja sitten Konyan tienristeyksessä käännymme oikealle ja loppumatka on alamäkeä Barbarossakadulle saakka. Matkalla on rakennettu parissa vuodessa runsaasti uusia kerrostaloja. Kauniita useimmat. Väliin mahtuu vielä isoja banaaniviljelyksiä ja koraanikoulu, jonka lähelle ei kuulemma tule kerrostaloja.


Barbarossakadulla on uusia ruokapaikkoja ja kiva kahvila, josta voi myös ostaa hyvää leipää tai juustokakkua kotiin.
Myös rantabulevaardi on valmis kivoina kuntoilu ja levähdyspaikkoineen ja iltaisin se on hyvin valaistu. Kivettyjjen katujen painaumia korjataan vauhdilla.


Hyvin monet  kerrostalot ovat kauniita pihoineen ja uima-altaineen hyvin talonmiestensä ansiosta. Meidän Mehmet on täyskymppi, ystävällinen ja avulias ja pihan ja uima-altaan hoito hänelle tärkeää. Minulle suuri ilo, kun hänen vaimonsa siivoaa huoneistomme aina ennenkuin saavumme. Ensi vuonna tämä pikku Mahmutlar liitetään monien muiden kaupunkien tavoin Alanyaan, siis kuntaliitoksia täälläkin.