sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Retki Urunlyn luolaan - aika seikkailu

Vielä piti päästä retkelle ja nyt kohti Antalyaa, ennen Manavgatia käännös oikealle Konyan tielle. Konyan tie kulkee Toros vuoriston reunoilla, välillä yli tuhannen metrin korkeudella ja välillä laskeudutaan jyrkästi alas . Lumi on paikoin aivan lähellä, välillä pinjametsää, ja ihastuttavia täydessä kukassa olevia hedelmäpuita.
Aksekin kohdalla käännytään länteen Ibradiin.Ibradi on vuoren rinteessä sijaitseva kylä ja talot 2-3 kerroksisia punatiili ja harjakattoisia. Hedelmätarhoja ja viinirypäleiden viljelyä, aitoa anatolialaista Turkkia. Rauhallista, kaunista ja vaurasta monin paikoin.
Vielä muutama kilometri ja Urunly kylän edustalla iso kyltti, jossa pyydetään turkiksi ja saksaksi vierailijoita olemaan siististi ja ottamaan oppaan mukaan. Kylän keskustassa talojen vierustalla istuu pitkä rivi miehiä, joille selitämme, että haluaisimme päästä "cavelle", joka muuten yksi maailman suurimpia. Opas järjestyy tuossa tuokiossa. Tietojemme mukaan kävelymatka luolalle kestäisi tunnin, mutta iloksemme perille asti menee nyt soratie vaikkakin kovin jyrkällä reunalla.
Edessä on syvä pieni järvi  ja siitä kohoaa korkea vuori kohtisuoraan ja suuri luolansuu. Oli kyllä yllätys, että otettiin soutuvene, pelastusliivit päälle ja luolaan. Tietysti luola oli sisältä valtava, hieno katosta ja seinistä, ja kosken pauhu valtava, vesi kirkasta ja valmista pullotettavaksi. Mutta koska emme todellakaan nähneet pimeydessä eteenpäin milloin tulisi putous ja milloin imu putousta kohti alkaisi, nousi pelko päälle ja opas souti lähemmäksi luolan suuta.

Ajoimme oppaan kotiin ja hän pyysi meitä pihalleen. Vaimo toi tarjottimella kylmää ayrania eli jugurttijuomaa lasikupeissa. Perheessä on n. 5 vuotias poika ja toisellakymmenellä oleva tyttö, luonnonlapsia. Pihapiiriiin otetiin iloksemme 2 aikuista ja 4 pientä mustaa vuohta. Ne olisivat mielellään tulleet syliin ja lapset jahtasivat niitä.

Perheen isoäiti tuli sukankutimensa kanssa istuskeleman seuraamme. Vertasimme kutomistapojamme ja oikean silmukan teemme samalla tavalla, mutta nurjasilmukka eri tavalla ja hän syötti langan niskan kautta, niin en tee. Perheen isoäidillä oli arvonsa mukainen kevyt, valkoinen, koristeltu huivi.
 
Kylän talot on rakennettu saman arkitehtoonisen kaavan mukaan, Noin 10x 10 sentin kokoista, paikallista kiveä päällekkäin ja parinkymmenensentin korkeudessa lankku ja pyöreä puupala. Talot pari kerroksisia ja erkkeri kohti etelää. Tässä talossa ei puuosia oltu käsitelty, mutta monissa muissa ne oli käsitelty punaruskeasti, mikä sopi erinomaisesti.
Näkymä pihalta oli henkeäsalpaava, hedelmäpuita kukassa, vihreätä niittyä , samanlaisia taloja rinteillä, lumipeitteiset vuoret edessä.Vielä muutama kuivattu viikuna tarjotaan ja meillä lähtö kohti Mahmutlaaria.
Käymme vielä Aksekissa, keskustassa on yliopisto ja sitä vastapäätä juomme kahvilassa teetä. Täällä on sitten miehet pukeutuneet mustiin, valkoisine paitoineen ja naiset korkokengissä. Ero tuntui valtavalta. Turkki on iso maa, tyylit vaihtuvat.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Ilallisella Hotelli Tuvanassa

Hotelli Tuvanan yhteydessä on maailman luokan ravintola. Viihtyisä, erikoiset nojatuolit musiikkia iltaisin. Henkilökunta huomaamatonta, pitkine mustine maahan ulottuvine esiliinoineen.Yhtenä iltana söimme Välimeren kalaa, oli kymmenkiloisesta kalasta, maistui hummerille ja sen lisänä öljy-rosmarniiperunoita. Hinta kalliimpaa kuin kadulla, Tuvanassa yöpyvät saavat 10% alennusta. Jälkiruuaksi otimme kirjamme suosittelemaa creme brulee:tä eli turkkilaista kahvia ja eräänlaista vanukasta, jossa hauska kova kuori päällä ja petit-herkkuja vieressä. Kaikki oli kuin taideteoksia.

Kävelyllä Kaleicin vanhassa kaupungissa

Kävely vanhassa kaupungissa Kaleicissa on erilaista, talot Ottomanin ajoilta (1391-1920) kauniisti restauroituja, siistiä. Lähellä satamaa ja rantaa on suuria puistoja ja penkkejä, joille ihmiset tulevat istumaan juomaan teetä kannuttain ja ihailemaan auringonlaskua. Kun menee sinne joukkoon vaan, pääsee hyvin tunnelmaan ja rilaksaamaan.

Moderni puoli Antalyasta myös yllättää positiivisesti. Tietysti hienoja hotelleja, kauppoja, kahviloita kuten kaikissa suurkaupungeissa.

Erilaista oli juoda turkkilaist kahvia pääkadun varrella toisessa kerroksessa olevassa kahvilassa. Sinne jonotettiin ns välihuoneessa, Kahvia juotiin veden kanssa ja oheisena pieniä ottomanien hovin kehittämiä makeisiä( vähän niinkuin marmelaadi) maaustettuina erimakuisilla pähkinöillä. Ihmiset kiireettömiä ja pelasivat eriaisia lautapelejä.

Mikäli on vähän aikaa Antalyassa, kannattaan käydä Antalya Museum: issa. Sinne pääsee hotellista raitiovaunulla ja kun jää päätepysäkillä pois, niin on perillä. Museossa on suuremmoinen kokoelma sarkofaageja, ja marmorista hakattuja patsaita." Tanssiva nainen" patsas jäi mieleen, marmori oli kuin upeasti laskeutuvaa, liehuvaa, harmaan beigen kirjavaa kangasta.

Kaleicissa on käymisen arvoinen Suna & Inan Kirac museo. Pieni talo, joka  kertoo kaupunkilaisten elämästä kodeissa, sekä eri ammateissa helpolla tavalla.

Matka Kaleiciin ja hotelli Tuvana

Lähestyttäessä Antalyaa Mahmutlaarista  huomaamme että kartta vanhaan kaupunginosaan Kaleiciin vaikuttaa hyvin sokkeloiselta. Olemme varanneet yöpymisen Tuvana hotellista,joten  toisella on kartta auki sylissä. Liikennevaloissa viereen pysähtynyt mopoilija koputtaa ikkunaan ja kysyy: Minne matka? Kaleiciin hänkin.. hyvin pysyttiin perässä ja sitten yhtäkkiä olimme Tuvana hotellimme parkkipaikalla. Kiitosten jälkeen menimme Ottomanin tyyliseen hotelliimme. Vastaanotto ja portaikot kalustettu antiikkihuonekaluilla käsinsolmittuine mattoineen. Huoneemme melko pieni. Sängyn lisäksi iso vaatekaappi, yhdisttty Tv, baarikaappi,kirjoituspöytä, erkkerissä kaksi plyysistä vanhanruusunpunaista mielllyttävää nojatuolia. Kaikki huonekalut valkoisia, reunoja oli maalattu hopealla. Lattia oli tyylikästä vanhaa tummaa puuta. Käytämme retkillämme apuna kirjaa Lonely planet, joka tällä kertaa  käytti ylisanoja tästä hotellista. Erikoisesti kirja kehui liinavaatteita. Meillä oli sängyssä kaksi pienta tyynyä, postimerkkipeitto eikä sijauspatjaa. Kuitenkin valitsisimme varmasti Tuvana hotellin uudestaan. Yksi yö maksoi kahdelta aamiaisineen 55 euroa.Ja parkki oli ilmainen.